Sopimuspalokuntien toiminta

Sopimuspalokunnilla on kuviteltua suurempi rooli pelastustoiminnassa. Sopimuspalokunta tekee sopimuksen pelastustoimen kanssa. Tämän sopimuksen mukaisesti ne osallistuvat sammutus- ja pelastustoimintaan. Samalla ne muodostavat myös poikkeusolosuhteissa ja väestönsuojelussa tarvittavan reservin. Yllättävää onkin, että sopimuspalokuntien tehtävät ulottuvat melkein joka puolelle Suomea. Niitä on siis niin suurissa kaupungeissa kuin haja-asutusalueillakin. Isommissa kaupungeissa sopimuspalokuntien tehtävä on kuitenkin lähinnä toimia ammattipalokuntien apuna tai varajoukkoina mahdollisesti useiden päällekkäisten onnettomuuksien varalta. Sopimuspalokuntien mukana oleminen on kuitenkin huomattavaa. Ne ovat vuosittain mukana noin 60 prosentissa pelastustoimen hälytystehtävistä, mikä on varsin korkea luku.

Toiminta

sopimuspalokuntalaisten määrä Suomessa on varsin korkea. Sopimuspalokuntaan ei kuitenkaan pääse kuka tahansa. Palokuntalaiselta vaaditaan suoritettuja kursseja ja koulutuksia ennen kuin ovet sopimuspalokuntalaiseksi avautuvat. Ensimmäiseksi täytyy suorittaa peruskurssi. Se alkaa perehdyttämiskurssilla, jossa käydään läpi henkilökohtaisia taitoja sekä kerrotaan pelastuslaitoksen ja palokunnan työstä. Sen jälkeen lähdetään käymään kursseja, jotka vaaditaan, että palokuntalainen pääsee mukaan sammutustöihin. Sammutustyökurssi ja savusukelluskurssi kuuluvat näihin ja ovat molemmat hyvin tarpeellisia. Myös palokunnan ensiapukurssi on pakollinen. Sen käynyt saa EA2-kortin, josta on apua muussakin elämässä kuin vain palokuntatoiminnassa.

Pelastustyökurssilla käydään läpi ihmishenkien pelastamista liikenneonnettomuuksien aikana. Öljyvahingon torjuntakurssi ja vaarallisten aineiden kurssi kattavat sellaiset tiedot ja taidot, joita ei välttämättä joka päivä tarvitse, mutta on kuitenkin hyvä tietää, miten toimia esimerkiksi öljyvahingon sattuessa. Suomessa on paljon vesistöjä, joten myös pintapelastuskurssi on varsin monipuolinen ja hyödyllinen. Sen aikana sopimuspalokuntalaiset saavat tietoa siitä, kuinka pelastaa veden varaan joutunut henkilö turvallisesti. Kun peruskurssi on käyty läpi, käyvät sopimuspalokuntalaiset läpi täydennyskursseja ja päällystön koulutuksia. Näin voi edetä jopa sopimuspalokunnan päälliköksi asti, jos kiinnostusta riittää.

Toiminnan rahoittaminen

Sopimuspalokuntien täytyy yleensä rahoittaa itse toimintansa. Koska ne eivät ole ammattimaisia palokuntia, valtio ei tue niiden toimintaa samalla tavalla kuin oikeiden palokuntien toimintaa. Monet sopimuspalokunnat ovatkin tehneet sopimuksen, että kaikki sen jäsenet tekevät pieniä hommia, joilla kerätään rahaa palokunnalle. Nämä pienet hommat voivat olla esimerkiksi piha-alueiden siistimisiä, muutoissa auttamisia ja purkukunnossa olevien rakennusten polttamisia turvallisesti. Näin sopimuspalokunnat keräävät samalla rahaa virkistysiltojen järjestämiseksi. Sopimukset tällaisten töiden tekemisistä tehdään kuitenkin aina sopimuspalokunnan sisällä, joten tähän on olemassa monta eri mallia, joiden mukaan sopimuspalokunnat toimivat.

Osa sopimuspalokunnista voivat kuitenkin saada palkkaa. Nämä ovat poikkeuksia, jotka ovat tehneet sopimuksen kyseisen alueen pelastuslaitoksen kanssa. Näissä tapauksissa palkka koostuu hälytystehtävien hälytysrahasta, perinteisestä tuntipalkasta ja erilaisista lisistä. Lisiä voivat olla esimerkiksi iltatyölisä. Sopimuspalokunta tekee kirjallisen sopimuksen aluepalokunnan kanssa. Tässä sopimuksessa mainitaan palkan suuruus ja milloin sitä maksetaan. Suomen reilusta 500 sopimuspalokunnasta kuitenkin vain murto-osa saa palkkaa työstä. Sopimuspalokunta on ikään kuin harrastuksen ja vapaaehtoistyön välimuoto. Se on työtä, jota tehdään silkasta auttamisen halusta ja sen vuoksi, että välitetään muista ihmisistä.